Microsoft-syndrooma

Kirjoitan tätä raskain sydämin, sillä helmikuussa 2026 itselläni tulee kuluneeksi 40 vuotta Windows-käytön aloittamisesta. Windows 1.03 oli tekninen kuriositeetti, mutta antoi esimakua tulevasta.

Microsoft-historiani on vielä pidempi ja täynnä rakkaita muistoja. Kritiikistä huolimatta yritys loi markkinastandardin, joka palveli hyvin niin kotikäyttäjiä kuin yrityksiäkin.

Kaikki hyötyivät, kun tiedostomuodot, sovellukset, käyttöliittymät, laitteet ja palvelut löysivät yhteisen pohjan.

Viime vuosina asiat ovat kuitenkin kääntyneet huonoon suuntaan. Microsoft on kaapannut sekä koti- että yrityskäyttäjät tiukkaan otteeseensa. Tiedostot viedään pilveen puoliväkisin ja kaikkeen vaaditaan Microsoft-tunnus.

Windowsista on tullut alusta, jolla Microsoft tyrkyttää puoliväkisin palveluitaan. Vaikka käyttöjärjestelmän merkitys on koko ajan vähentynyt, Windows vain paisuu eikä todellisia parannuksia enää tule.

Windows 11 oli monen mielestä jopa askel taaksepäin. Se oli niin epäsuosittu, että päivitykset piti pakottaa käyttäjien kurkusta alas. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa periksi ja vaihtaa kone uuteen.

Parhaillaan Microsoft käyttää markkina-asemaansa tekoälyn tuputtamiseen. Kaikki on kohta Copilot-jotain. Ehkä seuraava Windows-versiokin on nimeltään Copilot 12?

Yrityksille Microsoftin syleily tulee kalliiksi. Julkishallinto maksaa lisensseistä yli miljardi euroa vuodessa. Yritysten maksama summa lienee vähintään tuplasti suurempi.

Siirtyminen omista palvelimista pilveen on tuonut säästöjä, mutta myös riippuvuuden. Kun Microsoft ilmoitti äskettäin 10–15 prosentin hinnankorotuksista, suomalaisten oli pakko vain maksaa. Työntekijöistä voi tinkiä, lisensseistä ei.

Korotuksia on luvassa jatkossakin, sillä miljardipanostukset tekoälyyn, datakeskuksiin ja energiantuotantoon valuvat väistämättä asiakashintoihin. Osakkeenomistajat on pidettävä tyytyväisinä.

Microsoft-syndrooma ei ole pelkkä fiskaalinen asia. Trumpin valinnan jälkeen emme enää luota amerikkalaisiin palveluihin ja tietosuojaan. Heikkojen eurooppalaisten halveksunta ja America first -periaate voi johtaa tietojen urkkimiseen yritysten tarjouksista, jolloin kaupat menevät Yhdysvaltoihin.

Näin epäiltiin käyneen jo 1990-luvulla, vaikka silloin tiedot eivät vielä olleet pilvessä kuin tarjottimella. Echelon oli kivikautista tekniikkaa nykyiseen urkintakoneistoon verrattuna.

Euroopan on alettava suhtautua tietotekniikkaan kuten digitaaliseen maanpuolustukseen ja otettava siitä yhä enemmän vastuuta itselleen. Uhkat eivät enää tule yksin idästä, vaan kaikista suunnista.

EU:n pitää tukea siirtymistä avoimiin käyttöjärjestelmiin ja sovelluksiin sekä alkaa suosia omia pilvipalveluita. Se maksaa, mutta niin maksaa myös lisääntyvä Microsoft-riippuvuus.

Toimistosovellukset ovat perusinfraa, josta olisi helppo aloittaa. Milloin viimeksi Wordiin, Exceliin tai PowerPointiin tuli uusi ominaisuus, jota oikeasti hyödynsit työssäsi? Miksi sitten maksat ohjelmista joka vuosi uudelleen?

Nykyiset megasovellukset ovat täydellinen overkill suhteessa siihen, mitä niillä toimistoissa tehdään. Moni pärjäisi aivan hyvin ilmaisilla ohjelmilla.

EU:n tulisi myös standardoida oma Linux-distro. Kustannukset eivät ennenkään olleet ongelma, kunhan tavoite on riittävän idealistinen. GDPR ja sääntelytsunami tuotiin yrityksille taloudellisista vaikutuksista piittaamatta.

Nyt kyse on sentään puolustuksesta. Sen pitääkin maksaa. Oman it:n kehittäminen tulisi sisällyttää Naton puolustusmenojen nostotavoitteisiin.

Juuri nyt olisi oikea hetki toimia, sillä olemme taitekohdassa. Microsoft hehkuttaa tekoälyä ja agentteja, jotka taas kerran mullistavat kaiken. Samalla se sitoo asiakkaat itseensä pitkälle tulevaisuuteen.

Suomen 30 000 Microsoftiin erikoistunutta it-osaajaa eivät jää työttömiksi, vaikka ekosysteemi alkaisi murtua. He joutuvat päivittämään osaamistaan myös jäädessään Microsoftin sisälle.

Maailmanpolitiikassa on alkanut uusi aikakausi, samoin it-osaamisessa.

Päivitä ajoissa omat taitosi.

Julkaistu Tivi-lehdessä 3/2026.