Tekoäly ja minä -kirja on tänään julkistettu ja saatavissa kirjakaupoista tai netistä esimerkiksi suoraan kustantajan verkkokaupasta tilaamalla (ISBN 9789520457570). Olen kertonut kirjan sisällöstä tarkemmin kevään blogi-päivityksessä.
Äänikirja on ISBN 9789520457594 (10 tuntia 42 minuuttia) ja e-kirja ISBN 9789520457587.
Käyn kirjassa läpi tekniikan ja tekoälyn kehitystä. Prosessoritekniikan ansiosta digilaitteista tulee yhä kehittyneempiä, jolloin digitalisaatio ja sen tuoma tekoäly alkavat vaikuttaa työhön, vapaa-aikaan, arkeen ja koko yhteiskuntaan.
CPU, GPU ja TPU osaavat käsitellä vain bittejä. Tekoäly on loppujen lopuksi vain matematiikkaa – eikä edes kovin vaikeaa sellaista. Tekoäly saa ”älynsä” siitä, että yksinkertaisia operaatioita toistetaan miljardeja kertoja. Riittävä toisto saa koneen matkimaan ihmisen aivoja ja suoriutumaan tehtävistä, joita aiemmin pidettiin inhimillisyyden merkkeinä: kielen kääntäminen, kuvien tunnistaminen, shakin pelaaminen tai kysymyksiin vastaaminen ja keskusteleminen.
Näennäisestä älystä huolimatta tietokone tavallaan huijaa. Se ei ”ymmärrä” kieltä tai kuvia samalla tavalla kuin ihminen. Juuri tässä on avain ihmisen kilpailukykyyn. Vaikka koneet kehittyvät, ne eivät (ainakaan nykyisillä tekniikoilla) pysty aidosti kilpailemaan ihmisten kanssa kuin yksinkertaisissa, määrämuotoisissa tehtävissä. Ihmisen kilpailuvaltteja ovat joustavuus, inhimillisyys, intuitio, hiljainen tieto ja aito luovuus, joka eroaa tekoälyn tekoluovuudesta.
Tekoälyä on myös yllättävän helppo huijata, kuten kirjan esimerkit osoittavat. Huijauksen mahdollisuus ja tekoälyn kyvyttömyys perustella antamiaan vastauksia rajoittavat sen käyttökohteita. Kirja osoittaa, että monet ihmiselle helpot asiat ovat koneelle liki mahdottomia (ns. Moravecin periaate).
Haluan antaa kirjassa ihmisille toivoa. Moni on kuunnellut huolestuneena tekoälyyn liittyvää hypetystä. Tuntuu siltä kuin kaikki ammatit olisivat vaarassa ja kohta tekoäly hoitaisi ne meidän puolestamme. Miltä tällaiset ajatukset vaikuttavat vaikkapa nuorten korvissa, jotka miettivät tulevaisuuden uraansa? Ei, tekoäly ei tee töitä puolestamme. Se on työkalu siinä missä taskulaskin tai Photoshop, mutta vaikka tekniikka hoitaa jatkossa joitakin työtehtäviä, se luo samalla uusia, ihmiselle sopivia tehtäviä.
Ei silti kannata kuvitella, että ihmiset pääsisivät helpolla. Niin kauan kuin insinöörit pystyvät kasvattamaan prosessoritehoa ja keksimään uusia algoritmeja, tekoäly tulee nakertamaan yhä uusia paloja arjestamme ja joudumme sopeutumaan työn muuttumiseen.
Tekoälyllä tarkoitetaan yleensä koneoppimista. Neuroverkkojen ansiosta kone ”oppii” tehokkaasti asioiden yhteyksiä sille annetusta opetusaineistosta. Siksi tekoäly pakottaa ihmiset kiinnittämään huomiota omaan oppimiseensa. Miten pystymme pitämään huolta omasta oppimiskyvystämme ja välttämään haitallisia, vanhentuneita rutiineja? Siinä on keskeisiä kysymyksiä tulevaisuuden työelämän kannalta.
Kahdessa viimeisessä luvussa käsittelen työn muutosta ja tekoälyn kehitysnäkymiä. Alalla vallitsee juuri nyt Oppenheimer-elokuvan ilmapiiri: tutkijat kehittävät jotain, mitä he eivät itsekään täysin ymmärrä – saati, että ymmärtäisivät sen käytön ja väärinkäytön seurauksia. Taloudelliset houkuttimet ovat niin suuria, että kaikki ovat valmiita ottamaan riskejä eikä kukaan halua vapaaehtoisesti rajoittaa kehitystä.
Niin kauan kuin emme tiedä, mitä tarkoittaa tietoisuus ja mitä on olla ihminen, tekoälyn kehittäminen saattaa johtaa pelottavaan maailmaan. Eksponentiaalisen kehityksen käyrän mukaan koneen laskentateho ylittää ihmisaivot vuosien 2040-2045 tienoilla. Pystymmekö silloin toisintamaan ihmisen koneelle? Mikä on se ratkaiseva ero ihmisen ja tekoälyn välillä?
Mitä lopulta on olla ihminen? Mitä on ajattelu ja tietoisuus? Ovatko kaikki ihmisen sisäiset prosessit mallinnettavissa ja toistettavissa koneellisesti?
Vielä nyt kukaan ei tiedä. Kun joskus saamme vastauksia, ihmiskunta astuu todellakin uuteen aikaan.